PiiaNurmela Rohkeutta toimia

Kuka arvaisi sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita?

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan suomalaiset arvostavat enemmän perhettä kuin työelämää. Tämä näyttää tulleen monille poliitikoille yllätyksenä, jotka ovat vakuuttaneet lähes yhdestä suusta perhevapaauudistuksen tärkeyttä. Uudistusta toki tarvitaan, mutta ei sellaista, jossa perheiden valinnanvapautta kavennetaan, vaan jossa sitä lisätään.


Perhevapaauudistuksessa erityisen tärkeänä on pidetty sitä, että vanhempainvapaat saadaan jaettua tasaisesti molempien vanhempien kesken. Myös hoitovapaat halutaan lyhyemmiksi ja vanhemmat nopeammin työelämään. Mutta nyt siis näyttää siltä, etteivät suomalaiset perheet halua tällaista uudistusta. He haluavat itse päättää kuka lapset hoitaa, missä ja kuinka pitkään. He haluavat yhdistää työn ja perheen nykyistä paremmin. He eivät halua elää oravanpyörässä, jossa perhe jää kakkoseksi.

Ymmärrän suomalaisia perheitä paremmin kuin hyvin. Puhe perhevapaauudistuksesta ja varhaiskasvatuksesta on ollut hämmentävää. Keskustelussa on miltei kokonaan unohdettu kotien antama varhaiskasvatus. Olen jopa kuullut vanhempien pohtivan, pitäisikö heidän viedä pieni lapsensa hoitoon, koska se olisi lapsen etu. Suomessa on korkeatasoinen varhaiskasvatus ja siihen pitää edelleen panostaa, mutta erityisesti alle 3-vuotiaan lapsen paras kasvuympäristö on tavallisessa, turvallisessa kodissa.

Yhden lapsen päivähoito maksaa noin 10 000 euroa vuodessa, alle 3-vuotiaan noin 17 000 euroa. Näillä summilla kotona tehtävää hoito- ja kasvatustyötä voitaisiin tukea huomattavasti nykyistä paremmin. Kyse on siitä, mitä arvostamme – arvostammeko myös kotien antamaa varhaiskasvatusta? Isiä, äitejä, heidän tekemäänsä työtä, perhearkea?

Tarvitaan asennemuutosta, mutta myös konkreettisia tekoja. Itse palauttaisin verotuksen lapsivähennyksen ja vahvistaisin yksinhuoltajien toimeentuloturvaa. Nostaisin pienituloisten lapsiperheiden lapsilisiä. Tarvittaessa olisin valmis harkitsemaan parempituloisten perheiden lapsilisän leikkauksia. Kannustaisin opiskelevia vanhempia lastenhankintaan tuplaamalla opintotuen huoltajalisän. Subjektiivisen ja kaikille ilmaisen varhaiskasvatuksen sijaan sijoittaisin rahat mieluummin perheille suunnattuihin muihin palveluihin ja kotiin tarjottavaan, konkreettiseen arjen apuun.

Työn ja perheen yhteensovittamista helpottaisin lapsikohtaisella 350 euron hoitorahalla, jota maksettaisiin ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen jälkeen. Se korvaisi nykyiset lapsen hoidon tuet ja perhe voisi käyttää sitä joustavasti hoivapalvelujen ostoon tai kotihoitoon. Se helpottaisi pätkä- ja keikkatöiden vastaanottamista ja osa-aikatöiden tekemistä.

Myös sosiaaliturvaa uudistaisin siten, että se toisi joustoja lapsiperhearkeen. Jokaisen ansaitun euron tulisi lisätä tuloja. Osa-aikatyöhön, pätkätöihin ja yrittäjyyteen pitäisi olla mahdollisuus ilman monimutkaista byrokratiaa ja pelkoa tukien yllättävästä takaisinperinnästä. Myös matalapalkkaisten töiden vastaanoton pitäisi olla kannattavaa.

Työelämää on tärkeä muuttaa lapsimyönteisemmäksi. Kun lapset ovat pieniä, on töitä pystyttävä tekemään vähemmän ilman pelkoa siitä, että kohta työpaikkaa ei enää ole. Koko perhe kärsii, kun työelämä imee kuiviin ruuhkavuosia elävät pienten lasten vanhemmat. Jos vanhemman ja lapsen yhteiseen aikaan ja kevyempään arkeen panostetaan, tuo se pitkällä aikavälillä aivan varmasti myös niitä kaivattuja säästöjä. Lapsuus on lyhyt aika.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Minä kun luulin, että barometrit osoittaa, ettei niitä perheitä synny, tai ne jäävät lapsettomiksi. Että, niinku, se oli se huoli, niinku, poliitikoilla.

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

ja erityisesti:
Nostaisin pienituloisten lapsiperheiden lapsilisiä.

parempituloisten perheiden lapsilisän
leikkauksia.

Hyvin kannatettavia!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pitäisikö kysyä myös parempituloisten perheiden edustajilta?

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

Käytännön elämässä köyhää vastaan tulee koko ajan se todellisuus, esim kahvikupin hinta, jota ei koskaan kysytä meiltä!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

En ymmärrä. Mutta eikö esimerkiksi työllisillä ja työttömillä vähän niinkuin kuulukin olla joku ero elintasossa? Vai miksi sitä töissä muuten pitäisi käydäkään?
Jäädään vain kaikki himaan ja keitetään kotona kahvit?

Käyttäjän PiviKopsa kuva
Päivi Kopsa

.
Sen eron työtönkin tunnistaa oikeaksi, työn vaateet ja taakat itsekkin kokeneena, siitä huolimatta että monilla este on terveydellinen, eikä ole näin ollen ole mahdollista päästä mihinkään kohtuullisiin tuloihin.
Elämä on vain rakennettu nykyisin niin ennaltamääritellyksi pienempiä ykstityiskohtia myöten, ettei ole mahdollisuuksia minkäänlaisiin luonnollisiin joustoihin ja valintoihin, kuin mitä oli maatalousyhteiskunnassa. Ja esim ainoa vuoden lottovoitto, veronpalautus, jota voi joskus harvoin tulla pari sataa korkeintaan, on sekin kelan omaa jo edeltämääräten.
Tämän tuloluokan ihmisten onkin otettava vertailuryhmäkseen kehittyvien maiden köyhät, joilla ei koskaan ole varaa edes lisäaine-voittoisesti tuotettuihin halpatuonti-elintarvikkeisiin. Heihin verraten olemme kaikki "vauraita" oikein ymmärtäen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Käsittääkseni konsensus lienee se että kaksivuotiaasta alkaen varhaiskasvatuksesta päiväkodissa rupeaa olemaan hyötyä. Tokikaan päivien ei pitäisi olla mitään kahdeksantuntisia ellei siihen ole pakottavaa tarvetta. Oma muksu täytti juuri kaksi ja viihtyy kyllä päiväkodissa hyvin. Silti äiti on sille tärkeintä maailmassa. Jostain syystä itse kelpaan sille seuraksi vain silloin kun äiti ei ole paikalla..

Taloudellisuus, lapsen etu ja työllisyys ovat joiltain osin keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Niistä ei tosin juuri edes keskustella, sillä sukupuolten välinen "tasa-arvo" täyttää koko keskustelun.

Käyttäjän MKujala kuva
Markus Kujala

Itse olen huomannut, että kun puhutaan päiväkodin hoitajista lähes aina lisätään liite uupunut.
Ja valitusta, että ryhmät liian isoja ja aikaa ei mihinkään kasvattamiseen juuri jää.
En oo oikeen ikinä ymmärtänyt miks yhteiskunnan pitäis kasvattaa pieniä lapsia. Meillä lapset on oppinut viimeistään eskarissa lukemaan ja muutenkin pärjänneet koulussa oikeen hyvin ilman päiväkodin oppeja.
Oma näkemys on, että päiväkodin suurissa ryhmissä pitkiä päiviä viettämisestä on pienelle lapselle enemmän haittaa, kun hyötyä.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuutta kotona hoitamiseen.
Mutta kotona hoitamisen pitäisi olla jatkossakin vaihtoehto.

Käyttäjän PiiaNurmela kuva
Piia Nurmela

Olen kanssasi Markus samaa mieltä. Kun ryhmäkokoja päiväkodeissa kasvatettiin, tehtiin hoitajien työstä entistä haastavampaa. Tämä on väärä suunta. Päiväkodeissa pitää olla riittävästi resursseja vastata pienten hoidettavien tarpeisiin. Tällä hetkellä vallalla oleva suuntaus, jossa vanhemmat halutaan pian töihin ja lapset laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin on mielestäni epäviisas. Sellainen ilmapiiri, jossa kotona tehtävä varhaiskasvatus olisi jotenkin vähemmän tavoiteltavaa, on mielestäni tärkeä kyseenalaistaa. Perheiden täytyy saada tehdä itse omat yksilölliset ratkaisunsa.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Tehdään ensin niitä lapsia and the rest will follow.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Päiväkoti edustaa samaa kehitystä kuin koiranpenikoiden varhainen vieroitus. Ihmiskunta tässä domestikoi itseään. Tutkijoiden mukaan koirien infantilisoituminen, pään pieneneminen ja identifioituminen ihmisperheeseen johtuvat siitä, että ne villimmät penikat kuolivat emokontaktin puutteeseen.

Ehkä moderni teknoyhteiskunta todellakin ehtii jalostaa kesyn systeemi-ihmisen, ennen kuin romahtaa?

Eläköön luomulapsuus, kotihoito ja yhteisöllinen moninaisuus!

Toimituksen poiminnat